Kattila tulille

Pohjois-Karjalassa syntynyt ja syntymätodistuksessani lukee ''Pielisjärvi'' Mulla oli pikkupoikana viettää kesät Pohjois-Karjalassa mummoni perinneherkkujen äärellä. Karjalanpiirakat, kukot, karjalanpaistit, vatruskat ja porokahvia tuli jo penskana opeteltua juomaan tai ryystämään kahvilautaselta sokeripala huulilla. Monet herkut olivat aina odottamassa, kun kesälomat alkoivat. Yksi herkkuista on liha-perunakukko ja karjalanpiirakka aina poiketessa Pohjois-Karjalassa. Matkallani käyn paikalliselta leipomosta sitä ostamassa tosin ei vastaa mummoni tekemiä. Tosin otin lusikan käteeni ja rupesin miettimään miksei itse tekisi erilaisia kukkoa vaikka täällä etelässä asun perheeni ja ystävien ympärillä. Muutaman viikon tutkiskelin iltaisin vanhoja reseptejä ja erilaisuuksia valmistustapoja löytyi ja tuumasta toiseen. Tiesitkö muuten erilaisia kukkoja leivottiin ennen vanhaan kun miehet lähtivät savotta töihin, lomilta takaisin rintamalle tai reissu evääksi matkoille. Lainaan yhtä hienoa tarinaa ja kukkoon liittyy paljon kaskuja. Esimerkiksi Mikkelin Päämajassa, jatkosodan aikaan, Marsalkan pöydässä, jääkärikenraali Wiljo Tuompo kertoi tarinan, jossa taivaan portilta käännytettiin muuten sisäänpääsykelpoinen mies, kun hänen savolaisuutensa oli käynyt ilmi. Syyksi kerrottiin, ettei taivaassa yhden savolaisen takia ruveta kalakukkoja leipomaan. Tällöin oli Marsalkka kääntynyt Kuopiossa syntyneen tykistökenraali Vilho Nenosen puoleen ja todennut.

''Niin, että pieni on toivo'' 

(Marsalkka)

No tämä tarina kalakukosta jotka ovat onnistuneet brändäämään kalakukon joka tunnetaan tunnetaan Suomessa.

Viime viikkoina olen opetellut kuitenkin tekemään kukkoja ja haluni on palata lapsuuden aikoihin ja itse kehitellä erilaisia täytteitä, mikä minusta tässä vielä kiehtoi veljeni ja vävyni metsästävät paljon ja tuoretta riistaa on saatavilla eri vuoden aikana. Aloitan ensimmäisen kerran ihan perustaikinasta valmistuksen ja tarjoan palaset perheelle ja ystäville kommentoitavaksi.

HIRVIKUKKO

Valmistus:

Ota riittävän iso kulho jotta roippeet lentele ympäriinsä kulhosta. Elikkä laitetaan veteen suola ja vehnäjauhot itse lisäsin vähitellen ja puulastalla sekoittaen ja sitten ruisjauhot, taikina alkaa käydä lastalla vaikeammaksi sekoittaa niin loppuosa kannattaa käsin vaivaten. Taikinasta pitää tulla kiinteää ja sen huomaa kun irtoaa kulhosta ja pyörii pallona ''ei tartu kulhoon'' Tässä vaiheessa makuasia kelmulle! Olen kelmuun laittanut taikinan rauhoittumaan veivaamisesta ja sulatetaan voita ja laitan muun täyte raakaaineet ja työvälineet valmiiksi työpöydän lähettyville. Jepulis kuppi kahvia maistuu myös! Kaulitaan 2/3 osa taikinasta leivinpaperin päälle soikioksi keskeltä ja vahvuus sentti ja reunoilta puoli senttiä, no tässä voisin tarkentaa lähemmin kuinka laajalle alueelle täytteitä ja kerroksia. Taikinan keskelle riisiä ''ei keitettyä'' joka imee kosteutta itseensä kypsymisen aikana. Sitten lihat ja perunat kerroksittain ja muista kevyt suolaus välillä. Suolauksessa kannattaa olla varovainen muuten menee juonti hommiin. Kylkisiivut tai pekoni päällimmäiseksi. Nostetaan taikinan reunat ylös kuin antaa myöten ja 1/3 osa taikinasta kaulitaan kansi kukon päälle ja liimataan vedellä veitsellä tai lusikkaa käyttäen varo puhkaisemasta reikiä taikinaan joten olisi hyvä olla pieni palanen taikinaa myös paikkaamiseen. Lopuksi voitele kukko voisulalla huolellisesti paistetaan uunissa ensin 225 asteessa puoli tuntia ilman folioita jotta pinta saa kauniin rusketuksen vähän kuin etelän auringossa. Nosta uunista kukko pois ja siirrä se toiselle uunipellille ja kääritään folioon vähintään kolme kerrosta ja paistetaan uunissa 125 astetta 5 tuntia. Kuten aikaisemmin olen todennut pitkä valmistusaika muhentaa lihat ja antaa parhaan lopputuloksen. Lämmin kukko on parhaimillaan heti nautittavaksi leikkaa siivuja tai puhkaise kanteen reikä ja nauti,  jos seuraavana päivänä jäljellä herkkua lämmitä pannulla ja tarjoa voisulan kera!

Seuraavalla kerralla leivotaan jotain riistasta ja vaihtoehtoina taikinalle gluteeniton ja maidoton.